keskiviikko 21. elokuuta 2013

Blue Elokuu

Tämä elokuu on ollut erilainen ja vähän hämmentävä. Normaalisti kuukausi on täynnä sutinaa: Tunnit alkavat, niitä pitää valmistella, kaikki vanhat musiikit tuntuvat loppuunkuluneilta, lonkkia kolottaa, treenivaatteet pitäisi päivittää, sähköposteihin vastata, nettisivut päivittää, pudonneet opastelaput uusia oville ja käytäville, oppilaita informoida tuntien alkamisesta, uusi kalenteri ostaa ja päivittää, entä käynnistyvätkö kaikki tunnit, mikä on ilmoittautumistilanne, missä ja miten mainostetaan, mikä on koulun rahatilanne, mitä hankintoja pitää tehdä, onko salissa muurahaisia ja miten niistä päästään eroon, joko taas kokoustetaan, onko joulunäytökselle aihe tai teema, mitä tilityksiä puuttuu, milloin on apurahojen deadline, miksi kakkossalin tangot taas repsottavat ja kuka on vienyt kaikki kynät???

Vähän on hutera ja ristiriitainen olo!

Mutta nyt onkin ihan hiljaista. Kukaan ei ole pöllinyt edes kyniä. Tänään sain itseni kiinni nettisurffailusta uusien tuntimusiikkien löytämiseksi... Enhän minä niitä nyt tarvitse, mutta olisi niin ihanaa saada pari uutta cd:tä, joihin suunnitella sarjoja. Ja kuin tilauksesta, postilaatikkooni kolahti tänään Piruetin uusi kuvastokin... Mutta ehkä pärjään toistaiseksi vanhoillakin varusteilla, eihän niitä uusia voi yrittää vähentää edes verotuksessa ;)

Päivää, ottaisin yhden parin tuolta oikealta :D

Se, että en aloitakaan töitä tänä syksynä ei ehkä olisi yksistään niin hämmentävää, mutta kun tähän saumaan osui myös pieni operaatio ja siitä johtuva kahden viikon sairausloma, on olo ollut aika toimeton. Vatsalihaksia en ole saanut käyttää, joten kaikkinainen kumartelu, nostelu, kantaminen ja kurottelu on ollut pannassa. Kävely oli aluksi kuin Dressmann-mainoksesta ja käynti postilaatikolla tuntui suuren luokan saavutukselta. Aika onkin kulunut enimmäkseen sohvalla maaten, lukien tai telkkaria katsellen. Ja tietysti tätä blogia luoden ja kirjoittaen - ehkä tämä oli se syy miksi polkaisin blogin pystyyn, kun en kerta kaikkiaan muutakaan voinut tehdä :)

Älähän kumartele siinä!
Nyt olisi hirmuinen hinku tunnille! En ole ihan varma joko olen sellaisessa kunnossa, että voisin mennä alkeisjatkotason tunnille tekemään hieman tankoa, mutta kovasti tekisi mieli... Jo pelkkään ekassa asennossa seisomiseen tarvitaan vatsalihaksia, mutta pakkohan sitä on jostain aloittaa! Ja loppuihan sairauslomakin sunnuntaina, joten lääkärin mielestä olisin siis ollut jo eilen opetuskunnossa... Ja olenhan jo pyöräillytkin hieman, eikä se tuntunut ollenkaan pahalta! Taidan siis uskaltautua huomenna kokeilemaan, ja lopetan sitten heti, jos alkaa tuntua liian rankalta.

Kyllä tämä tästä :)


3 kommenttia:

Rixu kirjoitti...

Olin itse muutama vuosi sitten varmaan vastaavanlaisessa operaatiossa (samat rajoitukset ja samanpituinen sairausloma), tosin muutaman takapakin takia olin aika heikossa kunnossa koko sairausloman ja omaan työhöni pääsin palaamaan vasta 4 viikkoa leikkauksesta. Kävely on hyvästä, omaa paranemista se ainakin edisti, mutta muistan kyllä ensimmäiset treenit koiran kanssa leikkauksen jälkeen, olin aivan puhki! Eli aloita varovasti ja tunnustellen ja lepopäivän kanssa :).

Hanna Renvall kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta, Rixu!

Ja juu, kuulostaa samanlaiselta, harmi että sinulla toipuminen oli hitaampaa. Kävely on tosiaan ollut parasta ja helpointa kuntoutusta, mutta eilinen tankokin teki hyvää eikä loppujen lopuksi ollut mitenkään mahdotonta :) Tosin tein valikoiden ja jätin pois kaikki taivutukset, jalannostot ja -heitot, mutta muuten sujui ihan kohtuullisen hyvin! Ensi viikolla yritän sitten taas uudestaan!

kimmo framelius kirjoitti...

yes indeed this is wonder of wonders

thank you for sharing