Blue Elokuu

Tämä elokuu on ollut erilainen ja vähän hämmentävä. Normaalisti kuukausi on täynnä sutinaa: Tunnit alkavat, niitä pitää valmistella, kaikki vanhat musiikit tuntuvat loppuunkuluneilta, lonkkia kolottaa, treenivaatteet pitäisi päivittää, sähköposteihin vastata, nettisivut päivittää, pudonneet opastelaput uusia oville ja käytäville, oppilaita informoida tuntien alkamisesta, uusi kalenteri ostaa ja päivittää, entä käynnistyvätkö kaikki tunnit, mikä on ilmoittautumistilanne, missä ja miten mainostetaan, mikä on koulun rahatilanne, mitä hankintoja pitää tehdä, onko salissa muurahaisia ja miten niistä päästään eroon, joko taas kokoustetaan, onko joulunäytökselle aihe tai teema, mitä tilityksiä puuttuu, milloin on apurahojen deadline, miksi kakkossalin tangot taas repsottavat ja kuka on vienyt kaikki kynät???

Vähän on hutera ja ristiriitainen olo!

Mutta nyt onkin ihan hiljaista. Kukaan ei ole pöllinyt edes kyniä. Tänään sain itseni kiinni nettisurffailusta uusien tuntimusiikkien löytämiseksi... Enhän minä niitä nyt tarvitse, mutta olisi niin ihanaa saada pari uutta cd:tä, joihin suunnitella sarjoja. Ja kuin tilauksesta, postilaatikkooni kolahti tänään Piruetin uusi kuvastokin... Mutta ehkä pärjään toistaiseksi vanhoillakin varusteilla, eihän niitä uusia voi yrittää vähentää edes verotuksessa ;)

Päivää, ottaisin yhden parin tuolta oikealta :D

Se, että en aloitakaan töitä tänä syksynä ei ehkä olisi yksistään niin hämmentävää, mutta kun tähän saumaan osui myös pieni operaatio ja siitä johtuva kahden viikon sairausloma, on olo ollut aika toimeton. Vatsalihaksia en ole saanut käyttää, joten kaikkinainen kumartelu, nostelu, kantaminen ja kurottelu on ollut pannassa. Kävely oli aluksi kuin Dressmann-mainoksesta ja käynti postilaatikolla tuntui suuren luokan saavutukselta. Aika onkin kulunut enimmäkseen sohvalla maaten, lukien tai telkkaria katsellen. Ja tietysti tätä blogia luoden ja kirjoittaen - ehkä tämä oli se syy miksi polkaisin blogin pystyyn, kun en kerta kaikkiaan muutakaan voinut tehdä :)

Älähän kumartele siinä!

Nyt olisi hirmuinen hinku tunnille! En ole ihan varma joko olen sellaisessa kunnossa, että voisin mennä alkeisjatkotason tunnille tekemään hieman tankoa, mutta kovasti tekisi mieli... Jo pelkkään ekassa asennossa seisomiseen tarvitaan vatsalihaksia, mutta pakkohan sitä on jostain aloittaa! Ja loppuihan sairauslomakin sunnuntaina, joten lääkärin mielestä olisin siis ollut jo eilen opetuskunnossa... Ja olenhan jo pyöräillytkin hieman, eikä se tuntunut ollenkaan pahalta! Taidan siis uskaltautua huomenna kokeilemaan, ja lopetan sitten heti, jos alkaa tuntua liian rankalta.

Kyllä tämä tästä :)

Révérence

Tervetuloa uuden tanssiaiheisen blogini pariin!

Révérence teille, uudet lukijani! (kuva Tumblr.com)

Olen vastikään jättänyt työni täkäläisen tanssiopiston rehtorina ja baletinopettajana, mistä johtuen minulla on yhtäkkiä kaikki maailman aika tehdä mitä ikinä haluan! Mitä sitten haluan?

Ensinnäkin, haluan perustaa oman tanssikoulun. Milloin, minne ja minkälaisella konseptilla, se kirkastunee tulevien kuukausien aikana. Ideoita, tavoitteita, kokemuksia, unelmia ja pelkojakin on paljon, mutta uskon lujasti, että siitä sopasta saa ammennettua vielä jotain hyvää ja toimivaa :)

Toiseksi, haluan toteuttaa yhtä intohimoani ja ryhtyä taas kirjoittamaan tanssista. Olen aikaisemmin tehnyt myös tanssikriitikon ja -toimittajan töitä, joten tällainen tanssiaiheisen blogin pitäminen tuntuu luontevalta ja houkuttelevalta! Sormia oikein syyhyttää päästä naputtelemaan tekstejä - voin tunnustaa, että viime yönä pyörin sängyssäni ja kirjoitin mielessäni jo kymmenkunta huikean lennokasta, säkenöivää ja inspiroivaa postausta ;)

Kolmanneksi - ja ehkä tähän nyt kulminoituu kaikki - haluan jakaa omia kokemuksiani ja minulle kertynyttä tietotaitoa balettipedagogina. Se tieto ei ole mitään salatiedettä, jota tulisi tarkoin varjella, vaan se on tarkoitettu nimenomaan jaettavaksi. Olen itse oppinut paljon monilta eri opettajilta, jotka ovat auliisti jakaneet osaamistaan, ja haluan olla edelleen linkkinä tuon tiedon siirtämisessä ja jalostamisessa. Vain sillä konstilla baletti voi kehittyä ja pysyä elinvoimaisena! Samalla toivoisin oppivani itse lisää ja saavani uusia näkökulmia opettamiseen ja tunneilla tekemiseen.

(kuva Wikimedia)

Niinpä ajattelin, että yhdistämällä nämä kolme asiaa saan aikaiseksi blogin, josta on toivon mukaan iloa ja hyötyä niin tanssin harrastajille kuin ehkä jopa ammattilaisille tai sellaiseksi haluaville. Kenties saisin lukijoita innostumaan ajatustenvaihtoon ja voisimme pohtia yhdessä balettiin ja sen tekniikkaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Syventäisimme yhdessä tietämystämme ja laajentaisimme näkemystämme!

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan toimia minään besserwisserinä ja opettaa sormi pystyssä mikä on oikein ja mikä väärin. Minulla ei ole mitään valmiita vastauksia, enkä vielä 46-vuotiaana ja alalla 20 vuotta toimineenakaan tiedä baletista puoliakaan, joten tämä blogi ei voi toimia minään totuudentorvena tai vastausautomaattina. Mielelläni kuitenkin pohdin kanssanne asioita, jotka teitä askarruttavat ja tarvittaessa autan ja opastan parhaani mukaan, mikäli mieleenne nousee kysymyksiä. Tyhmiä kysymyksiä ei tarvitse pelätä, mutta minun olisi tyhmää luvata, että osaan antaa niihin yksioikoisia vastauksia ;)

Tämä blogi ei myöskään ole mikään tee-se-itse-balleriina-itsestäsi-vartissa-ohjeistus. Tanssijaksi ei ryhdytä kirjekurssia käymällä, mutta olisipa ihanaa, jos osaisin sanoa jotain sellaista, josta joku saisi ekstrapotkua treeneihinsä tai joku toinen innostuisi palaamaan lapsuutensa harrastuksen pariin... Se jää nähtäväksi!

Oma polkuni tanssipedagogiksi ei ole ollut se aivan tavanomainen, mutta onnekseni minua on aina siunattu liudalla loistavia ja innostavia opettajia. Sellainen olen halunnut olla myös omille oppilailleni, ja sitä innostusta haluan jakaa myös täällä!

Olkaa sydämellisesti tervetulleita tanssimaan kanssani!

Révérence - Balettitunnin alussa ja lopussa suoritettava niiaus tai kumarrus, jolla tervehditään ja kiitetään opettajaa ja mahdollista säestäjää.