A la barre

No niin, jospa nyt vihdoin viimeistelisin tämän postauksen, jota aloitin jo viime viikolla :) Tällä välin olen ehtinyt jo toisellekin balettitunnille (pystyin tekemään kaiken paitsi hypyt, jes!) ja olen käynyt jopa katselemassa tiloja tulevalle balettikoululleni (eivät olleet sopivia, joten etsintä jatkuu)... Mutta nyt siis perehdymme tankotyöskentelyn saloihin!

Baletissa tankotyöskentely on taitojen oppimisen, vahvistamisen ja ylläpitämisen runko. Tanko on kuin balettitanssijan toinen selkäranka: se tukee, se mahdollistaa, se luo turvallisuutta ja vakautta, ja ilman sitä tanssija tuntee ennemmin tai myöhemmin rapistuvansa.

Tankotyöskentely myös rytmittää harjoittelua, sillä balettitunti rakentuu pitkälti tankoharjoittelun varaan ja tangossa tehdyillä harjoituksilla on olemassa selkeä järjestys. Usein tankoharjoitusten liikkeet, sisältö ja teema valmistelevat tanssijaa myöhemmin tunnilla tehtäviin liikkuviin sarjoihin ja hyppyihin. Toki on mahdollista, ja suotavaakin, treenata myös ilman tankoa, mutta tällöin tankoharjoitukset suoritetaan keskilattialla tai lattiatanko-tyyppisinä harjoituksina. Tuntia ei siis aloiteta kylmiltään hyppysarjoilla tai pirueteilla, vaan vartalo vaatii kunnon lämmittelyn.


Kasvot tankoon päin, kaksi kättä tangolla

Balettiliikkeiden opettelu aloitetaan yleensä tankoa apuna käyttäen. Tosin pieniä lapsia ei kannata heti tankoon usuttaa, vaan liikeitä on hyvä opetella ensin keskilattialla joko istuen tai seisten, jotta lapsilla on hyvä näkyvyys opettajaan ja mahdollisesti myös peiliin.

Alkeistunnilla tankotyöskentely aloitetaan kasvot tankoon päin siten, että molemmat kädet ovat tangolla. Näin keskivartalon asento pysyy vakaana eikä toista kättä tarvitse vielä kannatella, vaan oppilas voi keskittyä opeteltavaan liikkeeseen ja keskivartalon hallintaan.

Oikea etäisyys tangosta: kädet lepäävät tangolla olkapäiden edessä, kyynärpäät rentona alaspäin ja hieman koukussa vartalon edessä.

Kaikki sormet lepäävät tangon päällä, eli peukaloa ei kierretä tangon alle. Näin opitaan seisomaan ja työskentelemään ilman puristusotetta tangosta.

Sopiva tangon korkeus on suunnilleen alimpien kylkiluiden korkeudella. Aina ei kuitenkaan voi valita täsmälleen oikeaa korkeutta, sillä balettisaleissa on oppilaita pienistä tytöistä pitkiin aikuisiin. Sitäkin tärkeämpää on opetella käyttämään tankoa vain liikkeiden kevyenä tukena, jotta vääränlainen asento tangossa ei aiheuta vääristyneitä vartalon linjauksia ja vaikeuta liikkeiden oikein suorittamista.

Edessä olevalla tytöllä sormet ovat kevyesti tangolla ja hän osaa kannatella ylävartaloaan ilman tangossa roikkumista. Tämä tyttö voisi tosin seistä vähän lähempänäkin tankoa!

Katse kannattaa opetella pitämään suoraan eteenpäin, vaikka houkutus katsella omia jalkojaan onkin suuri. Laskemalla katseen alas pyöristät samalla yläselkää ja hartioita, mikä myös lyhentää kylkiä ja saa koko keskivartalon painumaan kasaan. Niskan tulee siis olla pitkä ja leuka kannatettuna - eli älä myöskään nosta leukaa niin ylös, että niska koukistuu ja lyhenee!

Seuraavaksi asentoja tangolla, joita minä opettajana kävisin hieman kohentamassa. Nyt seuraa siis pilkun viilausta, sillä kuvissa esiintyvät tanssijat ovat hyvinkin edustavia (aika vaikea nimittäin löytää niitä surkeita kuvia, saati sitten lähteä sellaisia kommentoimaan), eikä pelkän kuvan perusteella tietenkään voi sanoa mitään varmaa ja ehdotonta, koska moni asia jää arvailuksi kuvakulmasta riippuen. Mutta ehkä näistä saa jotain vinkkiä omaan treenaukseen:

Korjattavaa yllä ja alla olevissa kuvissa: Puristusote tangosta, ja kyynärpäät näyttäisivät olevan hieman liian koukussa ja lähellä kylkiä. Siirtäisin oppilasta pari senttiä taaksepäin ja peukalot tangon päälle, jolloin käsivarsien ja kylkien väliin jäisi vähän enemmän ilmaa eikä asento olisi liian jännittynyt. Samalla niskan linjakin pitenisi hiukan.

Lisäksi tämän pienemmän tytön olkapäät tulisi saada samaan tasoon, eli taakse ojentava jalka ei saisi kiertää vartaloa vinoon eikä lyhentää vastakkaista kylkeä. Lonkat ja olkapäät tulisi siis olla suoraan eteenpäin, muodostaen tasaisen neliön tai laatikon. Oikea asento on helpompi saavuttaa seisomalla vähän kauempana tangosta.

Korjattavaa: Kädet ovat tangolla liian leveästi aiheuttaen jännitystä hartioihin ja kiertäen olkapäitä eteenpäin, eivätkä kyynärpäät ja ranteet ole rentona. Toisin käsiä lähemmäs toisiaan, samaan linjaan olkapäiden kanssa, ja koittaisin saada olkapäitä alas ja taakse sekä lapaluita alas.


Ulospäin tangosta, yksi käsi tangolla 

Balettiopintojen edistyessä siirrytään työskentelemään ulospäin tangosta, yksi käsi tangolla. Edelleen esim. ensimmäinen tankosarja eli lämmittelysarja saatetaan tehdä kaksi kättä tangolla, samoin varvastekniikan harjoittelu aloitetaan kaksi kättä tangolla.

Etenkin lasten kanssa ulospäin työskentely kannattaa aloittaa pitämällä vapaa käsi vyötäröllä tai lonkalla. Näin vartalo pysyy paremmin kasassa ja kättä voi ottaa mukaan erillisillä port de bras -harjoituksilla.

Tangosta pidetään edelleen kiinni puristamatta, jolloin kaikki sormet lepäävät tangon päällä, olkapää on alhaalla, kyynärpää rentona ja alaspäin. Seisomisetäisyys tangosta on samanlainen kuin aikaisemminkin: kyynärpää on hieman koukussa ja kyljen ja käsivarren väliin jää hyvin ilmaa. Kainaloon voisi laittaa tomaatin tai mandariinin ilman että lopputuloksena olisi ketsuppia tai mehua :)

Tankokäden tulee olla tarpeeksi edessä, ikään kuin se olisi laskettu tangolle 2. asennosta. Kyynärpää ei siis jää vartalon vierelle, vaan hivenen vartalon eteen. Koska käsi on kevyt tangolla, sitä voidaan myös siirtää pidemmälle eteenpäin, kun jalkaa nostetaan taakse. (Tästä lisää myöhemmin).

Tankokäsi on tarpeeksi edessä

Minä siirtäisin näiden kahden tytön tankokäsiä vähän eteenpäin, jotta tankokylki pysyisi pitkänä eikä ylävartalo kiertäisi tankoon päin, vaikka katse seuraisikin työskentelevää kättä.



Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu näistä kommenteistani - nämä ovat minun näkemyksiäni, ja jos oma opettajasi haluaa tehtävän toisin, kannattaa kuunnella häntä ja hänen perustelujaan. Pääasia on, että oppilas tai tanssija ymmärtää miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla. Lisäksi jokaiselle kropalle toimii vähän eri lähestymistavat, joten kokeilemalla löytyy ennen pitkää se itselleen parhaiten istuva tapa tehdä asioita.

Vielä loppukevennys:

à la barre - tangolla, tangossa, tangon vierellä

Blue Elokuu

Tämä elokuu on ollut erilainen ja vähän hämmentävä. Normaalisti kuukausi on täynnä sutinaa: Tunnit alkavat, niitä pitää valmistella, kaikki vanhat musiikit tuntuvat loppuunkuluneilta, lonkkia kolottaa, treenivaatteet pitäisi päivittää, sähköposteihin vastata, nettisivut päivittää, pudonneet opastelaput uusia oville ja käytäville, oppilaita informoida tuntien alkamisesta, uusi kalenteri ostaa ja päivittää, entä käynnistyvätkö kaikki tunnit, mikä on ilmoittautumistilanne, missä ja miten mainostetaan, mikä on koulun rahatilanne, mitä hankintoja pitää tehdä, onko salissa muurahaisia ja miten niistä päästään eroon, joko taas kokoustetaan, onko joulunäytökselle aihe tai teema, mitä tilityksiä puuttuu, milloin on apurahojen deadline, miksi kakkossalin tangot taas repsottavat ja kuka on vienyt kaikki kynät???

Vähän on hutera ja ristiriitainen olo!

Mutta nyt onkin ihan hiljaista. Kukaan ei ole pöllinyt edes kyniä. Tänään sain itseni kiinni nettisurffailusta uusien tuntimusiikkien löytämiseksi... Enhän minä niitä nyt tarvitse, mutta olisi niin ihanaa saada pari uutta cd:tä, joihin suunnitella sarjoja. Ja kuin tilauksesta, postilaatikkooni kolahti tänään Piruetin uusi kuvastokin... Mutta ehkä pärjään toistaiseksi vanhoillakin varusteilla, eihän niitä uusia voi yrittää vähentää edes verotuksessa ;)

Päivää, ottaisin yhden parin tuolta oikealta :D

Se, että en aloitakaan töitä tänä syksynä ei ehkä olisi yksistään niin hämmentävää, mutta kun tähän saumaan osui myös pieni operaatio ja siitä johtuva kahden viikon sairausloma, on olo ollut aika toimeton. Vatsalihaksia en ole saanut käyttää, joten kaikkinainen kumartelu, nostelu, kantaminen ja kurottelu on ollut pannassa. Kävely oli aluksi kuin Dressmann-mainoksesta ja käynti postilaatikolla tuntui suuren luokan saavutukselta. Aika onkin kulunut enimmäkseen sohvalla maaten, lukien tai telkkaria katsellen. Ja tietysti tätä blogia luoden ja kirjoittaen - ehkä tämä oli se syy miksi polkaisin blogin pystyyn, kun en kerta kaikkiaan muutakaan voinut tehdä :)

Älähän kumartele siinä!

Nyt olisi hirmuinen hinku tunnille! En ole ihan varma joko olen sellaisessa kunnossa, että voisin mennä alkeisjatkotason tunnille tekemään hieman tankoa, mutta kovasti tekisi mieli... Jo pelkkään ekassa asennossa seisomiseen tarvitaan vatsalihaksia, mutta pakkohan sitä on jostain aloittaa! Ja loppuihan sairauslomakin sunnuntaina, joten lääkärin mielestä olisin siis ollut jo eilen opetuskunnossa... Ja olenhan jo pyöräillytkin hieman, eikä se tuntunut ollenkaan pahalta! Taidan siis uskaltautua huomenna kokeilemaan, ja lopetan sitten heti, jos alkaa tuntua liian rankalta.

Kyllä tämä tästä :)

Préparation

Miten valmistautua ekaan kertaan? Ensimmäinen tanssitunti ikinä - se on iso asia, olipa sitten kyseessä pieni balleriinan alku tai jo aikuisikään ehtinyt uskalikko.

Gelsey Kirkland oppilaidensa kanssa

Asia on ajankohtainen joka syksy sadoille uusille harrastajille, ja minulla on ollut kunnia seurata noita aloittelijoiden ensiaskelia jo parinkymmenen vuoden ajan. Voin vilpittömästi sanoa, että aina se on yhtä palkitsevaa! Etenkin ne ensimmäiset aikuisbalettitunnit ovat joka kerta ihan älyttömän jännittäviä (kyllä, myös opettajalle) ja samalla niissä on valtava määrä pakahduttavaa riemua.

Ne ensi hetket, kun aikuisoppilaat tulevat sisään, kenellä mikäkin motiivi taustallaan, joku heistä ehkä hieman rehvakkaana, mutta suurin osa arkana ja jopa jotenkin anteeksipyytelevänä... Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana on voitettava heidän luottamuksensa ja samalla murrettava jää. On saatava heidät uskomaan itseensä ja ennen kaikkea siihen, että heillä on oikeus olla balettitunnilla - ilman että siinä on mitään kummallista tai että sitä pitäisi jotenkin selitellä tai puolustella.

"I Love Lucy", Lucille Ball ja Mary Wickes

Sitten alkaa uskomaton muodonmuutos. Se tulee joka kerta, ja se tulee sellaisella voimalla, ettei sellaista osaa edes kuvitella. Tunnissa arkuus ja anteeksipyytely vaihtuu oman kropan haltuunotoksi. Oma keho ei ole enää tahdoton ja hallitsematon uloke, vaan se on äkkiä olemassa ja siitä saa otteen. Vaikka yhdessä tunnissa ei paljoa ehditä, joka ikinen vartalo ehtii kasvaa vähintään yhden sentin pituutta - aina!

Ja miten ihanalta tuntuu katsella heitä, kun se tiheä keskittyminen sulaa ensimmäisen kerran helpottuneeksi hymyksi. Se porukka, joka poistuu ensimmäiseltä tunniltaan, onkin ryhdikäs, vahva ja ylpeä itsestään. Joka kerta se saa opettajan nöyräksi ja joka kerta se palkitsee parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se on vasta alkusoittoa!

Baletti kuuluu kaikille ja se on jokaisen opittavissa

Haluan kertoa tämän, koska kaikesta tuosta huolimatta se ekakertalainen ei varmasti ihan ymmärrä oman suorituksensa ainutlaatuisuutta. Haluan myös rohkaista niitä, jotka ehkä vielä empivät baletin aloittamista. Kyllä, se vaatii työtä ja heittäytymistä, mutta jokainen pystyy siihen!

Nyt seuraakin pieni vinkkilista vasta-alkajille, mutta miksei näistä olisi hyötyä muillekin:

1. Jännittäminen on ihan ok, mutta muista, että luultavasti toisia jännittää ihan yhtä paljon - ja opettajaa kaikista eniten :) Tutki koulusi nettisivuja, yleensä niistä löytyy etukäteisohjeistusta mm. tunneille pukeutumiseen ja tunneille saapumiseen. Mikäli et löydä vastauksia sinua askarruttaviin kysymyksiin, ota rohkeasti yhteyttä kouluun ja kysy suoraan heiltä. Näin myös he huomaavat, jos tiedotuksessa onkin puutteita ja asia ehditään vielä korjaamaan.

Vartalonmyötäisestä, joustavasta tanssiasusta on monta versiota, joista jotkut ovat parempia kuin toiset. Älä piilota polvia tai nilkkoja!

2. Ensimmäisille tunneille ei tarvitse vielä hankkia tuliteriä vermeitä, vaikka se onkin ihanaa ja inspiroivaa. On kuitenkin ihan mahdollista testata ensin, onko harrastus itselleen sopiva ja mieluinen ja tehdä hankinnat vasta sitten. Balettitunnille voit mennä esim. legginseissä, vartalonmyötäisessä topissa tai paidassa ja nilkkasukissa. Paljaat jalat ovat huonot, koska jalkapohjia pitäisi pystyä liu'uttamaan lattiaa pitkin, mutta jos tavalliset sukat ovat liian liukkaat, jarrusukkia saa aikuistenkin koossa :) Joissakin kouluissa tehdään yhteistilauksia varusteista ja opettajalta saa aina viime käden ohjeistuksen toivotusta vaatetuksesta. Hiukset sidotaan aina kiinni ja varmistetaan että ne ovat pois silmiltä, ja korut kannattaa jättää suosiolla kotiin.

Pidä venyttely maltillisena ennen tunnin alkua, se on täyttä työtä lihaksille!

3. Saavu tunnille ajoissa ja varaa hieman aikaa pieneen lämmittelyyn. Näin ehdit myös fokusoida ajatuksesi tulevaan tuntiin ja karistaa arkihuolet mielestäsi. Pidä lämmittelyliikkeet kevyinä, ne ovat vain kehosi herättelyä tulevaa balettituntia varten, jossa varsinainen työ tehdään. Mahdolliset venytykset on hyvä pitää lyhytkestoisina ja rauhallisina. Sopivaa lämmittelyä on esim. olkapäiden pyörittely, selän rullaus pyöreänä alas ja ylös, nilkkojen koukistaminen ja ojentaminen, kevyet varpaille nousut ja pieni paikallaanjuoksu. Älä provosoidu, vaikka toiset tekisivätkin näyttäviä venytyksiä ennen tunnin alkua, vaan säästä lihaksiasi ja venyttele kunnolla vasta 30-45 minuuttia tunnin päätyttyä. Tällöin lihakset ovat vielä lämpimät, mutta ne ovat jo ehtineet rentoutua tunnin rasituksista.

Älä turhaan ujostele opettajaasi, hän on sinun puolellasi!

4. Pyri saamaan tunnilla tankopaikka mahdollisimman läheltä opettajaa, vaikka se tuntuisikin pelottavalta. Näet paremmin, mitä opettaja näyttää ja opettaa, mikä helpottaa oppimista. Lisäksi esim. keskilattiaharjoituksissa on salin edessä paljon enemmän tilaa tehdä, koska oppilailla on taipumus vetäytyä salin reunoille ja taakse, joten kannattaa hyödyntää vapaa tila. Opettaja on vain iloinen, jos joku rohkenee tulla eteen tai hänen lähelleen :)

Aina ei ole helppoa, mutta ei se mitään!

5. Virheitä ei kannata pelätä. Opettaja ei odota oppilailta virheettömiä suorituksia, muutenhan hänen työnsä olisi täysin turhaa. Aluksi voi olla vaikeaa muistaa sarjoja ja liikkeitä, mutta ei niitä muista välttämättä edistyneemmätkään oppilaat. Pikku hiljaa opit hahmottamaan sarjoja joko visuaalisesti tai rytmisesti, ja kun liikkeiden nimet tulevat tutummiksi, ei niiden muistaminenkaan ole enää niin vaikeaa.

Ota rennosti ja säilytä suhteellisuudentajusi :)

5. Anna itsellesi aikaa, ole kärsivällinen ja jätä asioita hautumaan. Alitajunta tekee tehtävänsä ja lihasmuisti kehittyy koko ajan, joten aika nopeasti huomaat, että asiat, jotka tuntuivat edellisellä viikolla mahdottomilta, ovatkin jo seuraavalla tunnilla helpommin lähestyttäviä. 

6. Älä vertaa itseäsi muihin. Kaikki oppivat vähän eri tavalla ja eri tahtiin, joten ole itsellesi armollinen.

Keskity omaan tekemiseesi, kuuntele omaa kehoasi ja muista antaa itsellesi tunnustusta!

7. Jos mahdollista, pyri näkemään edistyneempien oppilaiden tunteja edes vähän. Opettele katsomaan ja oppimaan muiden tekemisestä ja totuttele myös siihen, että sinua katsotaan. Näkeminen ja vaikutteiden imeminen on olennaista tanssin maailmassa - oppiminen tapahtuu yhdessä ja siinä on oltava tietynlainen katsomisen jano.

Katsomalla oppii paljon, mutta ole kohtelias, säilytä etäisyys äläkä häiritse muita!

Listaa voisi tietysti jatkaa loputtomiin, mutta jospa tästä olisi jotain iloa näin alkuun. Mikäli sinulle tulee mieleen hyviä vinkkejä, kerro ihmeessä niistä tuolla kommenttiboksissa!
Ei muuta kuin nauttikaa balettitunneistanne, olittepa sitten vasta-alkajia tai edistyneitä :)


Préparation - valmistautuminen tai käden / jalan avaus ennen varsinaista liikesarjaa. Olennaista tälle alkusoiton aikana tehtävälle valmistautumiselle on hengitys. Sisäänhengityksellä vartalo ja sen linjat pitenevät ja tanssija ikään kuin herää henkiin. Se on lupaus tulevasta ja se herättää katsojan mielenkiinnon. Tanssijalle préparation toimii 'lähtölaukauksena', jonka aikana hän valmistautuu, paitsi fyysisesti, myös mentaalisesti ja musiikillisesti / rytmisesti tulevaan suoritukseen.

D'ici - delà

Tässä on nyt tullut jonkin verran säädettyä tämän blogin ulkonäön, asetusten ja luettavuuden kanssa, eikä kaikki jipot ole oikein vieläkään hallinnassa. Jos siis sivuille ilmestyy välillä jotain outoa tai tekstiä/kuvia katoaa, se on vain Hanna vääntämässä kättä bloggerin kanssa...

Varsinaisena blogina ja sen pääsivuna toimii siis tämä Dancing With Miss Hanna, jonne päivittyvät uudet postaukset aikajärjestyksessä, tuorein aina ensimmäisenä.

Blogin nimi, Dancing With Miss Hanna, juontaa juurensa opiskeluvuosiltani Englannista. Opetusharjoittelussa ollessani kävi nimittäin ilmi, että etenkin pienten lasten oli vaikeaa ääntää tuolloista sukunimeäni Koskinen. Niinpä oppilaat rohkaisivat mielensä ja kysyivät mitä kohteliaimmin, josko he saisivat puhutella minua nimellä Miss Hanna. Mielestäni ehdotus oli sangen käypä, ja siitä lähtien tanssittiin aina Miss Hannan johdolla.

Tosin ulkopuolisissa nimi herätti sangen suurta hilpeyttä. Kuulostihan Miss Hanna kieltämättä joltain epookkielokuvan yläluokkaisen neidon hahmolta, mutta ehkä lapset halusivatkin suomalaisen baletinopettajansa olevan aavistuksen verran ylimaallinen ja hienostunut?

Ylimaallista tai ei, blogini kantaa nyt ainakin toistaiseksi tätä nimeä ylpeänä ja pilke silmäkulmassa!


Enemmän tarinointia minusta ja tiestäni tanssimaailmassa löytyy Knowing Miss Hanna -välilehdeltä. Valitettavasti tuolle sivulle ei ilmeisesti saa julkaistua kuin yhden tekstin, joten jatkan tarinaa aina samaan syssyyn edellisen tarinan perään. Nuo lisäykset eivät siis näy missään päivityksinä, vaan ilmestyvät sinne sivun loppuun sitä mukaa, kun jaksan niitä ahkeroida. Kannattaa siis välillä vilkaista onko verhoa raoteltu lisää ;)

Blogin kuvat on pääsääntöisesti kerätty Pinterestistä , elleivät ne ole omiani tai ellei toisin mainita.
Mikäli kuvani loukkaavat jonkun tekijänoikeuksia tai niissä esiintyvien henkilöiden oikeuksia, pyydän ilmoittamaan asiasta viipymättä sähköpostiini hanna.tanssistudio [a] gmail.com jotta voin poistaa kuvat välittömästi. In case you want me to remove any photo I have used here in my blog, please contact me immediately (hanna.tanssistudio [a] gmail.com) and I'll remove them.

Jospa sitä nyt pääsisi vihdoin varsinaisten aiheiden kimppuun - kiitos kärsivällisyydestänne!

D'ici - delà, suomennettuna vaikkapa 'täältä sinne' tai 'sinne tänne', on edistyneen tason liike, jota käytetään jalan ollessa ojennettuna ilmassa. Jalka kuljetetaan suorana edestä sivulle ja takaisin eteen, tai takaa sivulle ja takaisin taakse. Sen voi tehdä myös aloittaen sivulta, tai jalan voi kuljettaa edestä-taakse-eteen tai takaa-eteen-taakse. Liike on varsin napakka ja kohtuullisen nopea.

Révérence

Tervetuloa uuden tanssiaiheisen blogini pariin!

Révérence teille, uudet lukijani! (kuva Tumblr.com)

Olen vastikään jättänyt työni täkäläisen tanssiopiston rehtorina ja baletinopettajana, mistä johtuen minulla on yhtäkkiä kaikki maailman aika tehdä mitä ikinä haluan! Mitä sitten haluan?

Ensinnäkin, haluan perustaa oman tanssikoulun. Milloin, minne ja minkälaisella konseptilla, se kirkastunee tulevien kuukausien aikana. Ideoita, tavoitteita, kokemuksia, unelmia ja pelkojakin on paljon, mutta uskon lujasti, että siitä sopasta saa ammennettua vielä jotain hyvää ja toimivaa :)

Toiseksi, haluan toteuttaa yhtä intohimoani ja ryhtyä taas kirjoittamaan tanssista. Olen aikaisemmin tehnyt myös tanssikriitikon ja -toimittajan töitä, joten tällainen tanssiaiheisen blogin pitäminen tuntuu luontevalta ja houkuttelevalta! Sormia oikein syyhyttää päästä naputtelemaan tekstejä - voin tunnustaa, että viime yönä pyörin sängyssäni ja kirjoitin mielessäni jo kymmenkunta huikean lennokasta, säkenöivää ja inspiroivaa postausta ;)

Kolmanneksi - ja ehkä tähän nyt kulminoituu kaikki - haluan jakaa omia kokemuksiani ja minulle kertynyttä tietotaitoa balettipedagogina. Se tieto ei ole mitään salatiedettä, jota tulisi tarkoin varjella, vaan se on tarkoitettu nimenomaan jaettavaksi. Olen itse oppinut paljon monilta eri opettajilta, jotka ovat auliisti jakaneet osaamistaan, ja haluan olla edelleen linkkinä tuon tiedon siirtämisessä ja jalostamisessa. Vain sillä konstilla baletti voi kehittyä ja pysyä elinvoimaisena! Samalla toivoisin oppivani itse lisää ja saavani uusia näkökulmia opettamiseen ja tunneilla tekemiseen.

(kuva Wikimedia)

Niinpä ajattelin, että yhdistämällä nämä kolme asiaa saan aikaiseksi blogin, josta on toivon mukaan iloa ja hyötyä niin tanssin harrastajille kuin ehkä jopa ammattilaisille tai sellaiseksi haluaville. Kenties saisin lukijoita innostumaan ajatustenvaihtoon ja voisimme pohtia yhdessä balettiin ja sen tekniikkaan liittyviä kysymyksiä ja haasteita. Syventäisimme yhdessä tietämystämme ja laajentaisimme näkemystämme!

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan toimia minään besserwisserinä ja opettaa sormi pystyssä mikä on oikein ja mikä väärin. Minulla ei ole mitään valmiita vastauksia, enkä vielä 46-vuotiaana ja alalla 20 vuotta toimineenakaan tiedä baletista puoliakaan, joten tämä blogi ei voi toimia minään totuudentorvena tai vastausautomaattina. Mielelläni kuitenkin pohdin kanssanne asioita, jotka teitä askarruttavat ja tarvittaessa autan ja opastan parhaani mukaan, mikäli mieleenne nousee kysymyksiä. Tyhmiä kysymyksiä ei tarvitse pelätä, mutta minun olisi tyhmää luvata, että osaan antaa niihin yksioikoisia vastauksia ;)

Tämä blogi ei myöskään ole mikään tee-se-itse-balleriina-itsestäsi-vartissa-ohjeistus. Tanssijaksi ei ryhdytä kirjekurssia käymällä, mutta olisipa ihanaa, jos osaisin sanoa jotain sellaista, josta joku saisi ekstrapotkua treeneihinsä tai joku toinen innostuisi palaamaan lapsuutensa harrastuksen pariin... Se jää nähtäväksi!

Oma polkuni tanssipedagogiksi ei ole ollut se aivan tavanomainen, mutta onnekseni minua on aina siunattu liudalla loistavia ja innostavia opettajia. Sellainen olen halunnut olla myös omille oppilailleni, ja sitä innostusta haluan jakaa myös täällä!

Olkaa sydämellisesti tervetulleita tanssimaan kanssani!

Révérence - Balettitunnin alussa ja lopussa suoritettava niiaus tai kumarrus, jolla tervehditään ja kiitetään opettajaa ja mahdollista säestäjää.